Teoston toiminnassa on veren makua ja rikin katkua. Toimet ovat oikeudellisesti outoja, sopivia uhreja napataan näytille, rangaistukset ovat murskaavia ja uhrit saavat roikkua kitumassa loppuikänsä.

Tämä on kuin ylipappien harjoittamaa noitavainoa, riittää kun yksi saadaan oikeuden eteen vastuuseen ja häntä rangaistaan kaikesta mitä oletetaan koko kävijämäärän perusteella menetysten olleen.

Mistä pirusta on kysymys? Tietysti siitä, kun kaksi verkkopalvelun ylläpitäjää tuomittiin juuri maksamaan murskaavat korvaukset palvelun ylläpitämisestä, joka antaa käyttäjille mahdollisuuden lähettää tiedostoja toisilleen.

Jos oikeusvaltiossa ajaa kolarin, tai peleissä särkyy naapurin ikkuna, korvaus perustuu todellisiin menetyksiin. Tekijänoikeusrikkomuksissa se perustuu ihan teoriaan jostakin mystisestä. Oikeusvaltiossa olisi jollain lailla perusteltava mistä tuo summa syntyy. Olisiko jokainen todellakin ostanut ne kaikki teokset levymyynnistä, vaiko kopioineet näiltä kavereiltaan luvallisesti sitten? Onhan vielä Spotify ja muut verkkokaupatkin. Onko ylipäätään mahdollista laskea oikein ilmaisen tavaran menekin mukaan maksullisen median hävikkiä?

Oikeustieteen tohtori Jukka Kemppinen kirjoittaa ”Hyvityksen on oltava kohtuullinen kaikkien asianosaisten ja asiakokonaisuuden kannalta. Asia olisi selvinnyt tekijänoikeuslain esitöistä ja alan kirjallisuudesta, tai myös ajattelemalla. Vastuuta tekijänoikeusrikoksesta on laajennettu radikaalisti osallisiin. Se on nyt KKO:n linjaus, joten tyydyn väittämään, että se on tekijänoikeuslain vastainen. Kukin vastaa teoistaan, ei aikeistaan eikä avunannosta. Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan se, joka käyttää teosta lainvastaisesti.”
Niin, rangaistus on annettu, ehdonalaista vankeutta. Sitä tuskin kukaan kiistääkään.
Kemppinen jatkaa blogisaan: ”Nyt tuomioistuimet määräävät korvaukset oikeudenhaltijoiden mielikuvituksellisilta tuntuvien tuotto-odotusten mukaan saamatta jääneenä hyötynä. Ilman luvatonta latausta yhtiöt olisivat saaneet myyntitulona vastaavan määrän. Tätä en usko. Lataajista suuri osa lienee ihmisiä, jotka eivät hankkisi maksullisia versioita. Umpimähkäisesti valikoituneet yksityishenkilöt maksavat siitä, etteivät elinkeinonharjoittajat saa tuotteitaan kaupaksi.”

Samaa tuotto-odotusta saimme maistaa myös uusien ”kasettimaksujen” muodossa, mikä on toinen aihe, mutta sopii täysin toiminnan kuvaan.

Tietokirjailija Petteri Järvinen kirjoittaa: ”Marraskuussa 2009 nuoren miehen kaahaus aiheutti kolarin, jossa kuoli kolme nuorta. Toissa päivänä oikeus tuomitsi nuorukaisen vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen sekä maksamaan oikeudenkäyntikuluja ja korvauksia. Poikansa menettäneiden vanhempien kärsimyksen hinnaksi arvioitiin 5000 euroa.

Tänään oikeus tuomitsi 21-vuotiaan naisen kuuden ja puolen vuoden vankeuteen avomiehensä puukotuksesta. Uhrin äidille määrättiin 3500 euron korvaus henkisestä kärsimyksestä.
Ihmisen henkeä ei voi mitata rahassa, mutta silti mitättömät korvaukset ovat yksi suomalaisen oikeusjärjestelmän häpeäpilkuista. Varsinkin väkivaltarikoksissa oikeusjärjestelmä suojaa paremmin tekijää kuin uhria tai hänen omaisiaan. Se ei voi olla oikein.

Muutama tuhat euroa ei ole mikään korvaus henkisistä kärsimyksistä. Luvussa pitäisi olla vähintään nolla perässä — tai sitten korvauksesta pitää luopua kokonaan ja todeta, ettei tapahtunutta voi mitata rahassa, joten tekijä maksakoon vain hautauskulut (jotka nekin ovat helposti tuhat euroa). Nykyinen käytäntö tuntuu lähinnä omaisten halventamiselta.”
800 000 euroa korvauksia tuotto-odotuksista ja tällaisena aikana??

Voimmeko hyväksyä tämän uuden ajan noitavainot? Tekijänoikeusjärjestöjen toiminta ainakin minulle aiheuttaa pahoinvointia. Siinä aistii aivan liikaa kyltymättömän ahneuden mikä ei laisinkaan piittaa ihmisyydestä. Tuskin on artistienkaan etu, että heidän etujärjestönsä toiminta muistuttaa yhä enemmän keskiajan inkvisiittorien tapaa ajaa etuja.

Maria Pinjanainen

Lähde: Inkvisitio, Jukka Kemppinen ja Petteri Järvinen.

Alkuperäinen julkaisu: Tammikuu 20, 2010

”Kaksi verkkopalvelun ylläpitäjää tuomittiin juuri maksamaan yli 80 0000€ korvaukset palvelun ylläpitämisestä, joka antaa käyttäjille mahdollisuuden lähettää tiedostoja toisilleen.

Tietokone-lehti ja Piraattipuolue ovat uutisoineet ja kommentoineet asiaa. Kaj Sotala kirjoitti myös tapahtuneesta täällä puheenvuorossa.

Palvelun ylläpitäjille olisi laitonta nuuhkia mihin käyttäjät käyttävät palvelua. Se on vähän kuin availisi ihmisten kirjeitä. Toisaalta, heitä vaaditaan silti vastuuseen siitä, mitä käyttäjät noissa ”kirjeissään” lähettävät toisille. Aika eriskummallista. Tavalla tai toisella: nörteiltä rahat pois ja vankilaan.

Nyt Uusi Suomi on tehnyt saman rikoksen kuin Finreactor.”